Kunnalle ei enää hyvinvointialueuudistuksen jälkeen kuulu pelastustoimesta päättäminen, eivätkä muutkaan turvallisuusviranomaiset kuulu sen päätösvaltaan. Kunta on kuitenkin avainroolissa nimenomaan omien kuntalaisten varautumisen järjestämisessä ja mahdollistamisessa. Toki jatkuvaa ja hyvää yhteistyötä tehdään päivittäin kunnan ja eri turvallisuusviranomaisten välillä. Lisäksi kunnassa vaikuttaa Upinniemen varuskunta, jolla on oma iso merkityksensä turvallisuuden takaajana.
Kunnan asukkaat, henkilöstö, kiinteistöt, koulut, päiväkodit, muu infra ja vapaa-ajantoiminnot ovat niitä, joita normaaliajan häiriötilanteet tai jopa poikkeusolot eniten koskettavat, ja näihin kunnalla on mahdollisuus ja syytä vaikuttaa. Kaikesta varautumisesta eri tilanteisiin ei kuulu puhua julkisesti eikä se ole aikomuksenikaan. Näkyviä ja julkisia toimia kunta on kuitenkin vuosien varrella tehnyt. Näitä ovat esimerkiksi varavoimakoneiden hankinta eri kiinteistöjen yhteyteen sähkönsaannin turvaamiseksi, turvallisuusasiantuntijan palkkaaminen turvallisuusasioiden koordinoimiseen, AVAK-toiminnan käynnistäminen sekä talousarviossa keskustan kallioväestönsuojan kunnostamiseen osoitetut varat. Nämä toimet löytyvät virallisista julkaisuista tai ovat vuosien aikana olleet julkisesti esillä ja keskustelun aiheina.
Turvallisuus ja varautuminen eivät aina muistu mieleen ensimmäisenä, vaan vasta sitten kun jotakin ikävää tapahtuu. Tämä on inhimillistä. Varautumisen kunnassa on kuitenkin aina oltava pitkäjänteistä ja suunniteltua sekä otettava huomioon kaikissa kunnan eri toiminnoissa. Koska kuntapäättäjät ovat päättämässä mihin kunnan varoja käytetään, on tämä myös ymmärrettävä paremmin luottamustoimissa päätöksiä tehtäessä. Onnettomuuksien ehkäisyyn ja kriiseihin varautuminen voidaan joskus nähdä liian kalliina päätöksenteon hetkellä, mutta tosiasia on, että onnettomuudet ne vasta kalliita ovat. Pahimmassa tapauksessa menetykset lasketaan kuntalaisina, ihmishenkinä, kuten Ukrainan sota on meille opettanut. Palovakuutusta ei voi hankkia siinä vaiheessa, kun talo palaa.
Kaiken varautumisen keskiössä ovat kuitenkin aina kuntalaiset, eli ihmiset itse. Mikäli ihmishenki ei ole vaarassa, ei häiriötilanteen tullessa voida heti ensimmäisenä pyytää apua viranomaiselta, vaan on pystyttävä toimimaan mahdollisimman itsenäisesti, läheisiä auttaen, mahdollisimman pitkään. Viranomainen kohdistaa avun pääasiassa heikommassa asemassa oleviin, jolloin me muut pärjäämme pitempään ilman apua, jos vain olemme varautuneet. Tästä syystä esimerkiksi 72 tunnin kotivara, josta kunnan sivuilla on lisää tietoa, on tärkeää ylläpitää.
Se miten kuntalaisten omia taitoja eri häiriötilanteisiin voi kehittää on jo tällä hetkellä helppoa. Kaikki löytyy valmiina netistä materiaaleina tai valmiina kursseina eri järjestöiltä tai kansalaisopistolta, joten paneutuminen varautumiseen on omasta aktiivisuudesta kiinni. Helppoja tapoja oppia on esimerkiksi käydä ensiapukurssi, alkusammutuskoulutus tai liittyä mukaan esim. sopimuspalokuntaan, jossa näitä taitoja opetellaan laajemmin.
Kouluissa olisi tärkeää entistä enemmän panostaa retkeily-, ensiapu- ja alkusammutustaitojen harjoittelemiseen. Uintiopetusta jo annetaan, mutta sen määrää voisi mielestäni lisätä. Kyseiset taidot toimivat käytännönläheisinä erinomaisena vastapainona nykyajan digikeskeiselle elämäntavalle. Niistä oppii hyödyllisiä taitoja sekä sosiaalista kanssakäymistä. Hyvänä mallina kyseisten taitojen lisäämisestä opintoihin näyttää meillä Kirkkonummella Porkkalan lukio, jonka oppilailla on valittavanaan valinnaisena kurssina toteutettava Turvallisuustaidot-kurssi.
Viisas kunta osaa varautua, Kirkkonummen kuuluu olla mukana näiden joukossa.
Mikael Ljungberg
Kuntavaaliehdokas, Kirkkonummi
Pelastusalan ammattilainen